MLL:n lausunto alaikäisavioliittojen sääntelytarpeesta

10.9.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry:n lausunto

Arviomuistio alaikäisavioliittojen sääntelytarpeesta

Suomessa solmittavat alaikäisten avioliitot (poikkeuslupamenettely)

1. Arviomuistion luvussa 4.1 on käsitelty nykyisen poikkeuslupamenettelyn etuja ja haittoja. Pitäisikö alle 18-vuotiaalla olla jatkossakin mahdollisuus saada poikkeuslupa avioliiton solmimiseen alaikäisenä?

Ei

Kommentit/perustelut:
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää tärkeänä, että avioliiton solmimisen edellytyksenä on täysi-ikäisyys. Alaikäisavioliittoihin sisältyy merkittäviä riskitekijöitä lapsen oikeuksien kannalta. Erityisen ongelmallista on, ettei poikkeusluvan saamisen edellytyksenä edes ole lakiin kirjattua vähimmäisikää eikä alaikäistä hakijaa edes tarvitse kuulla henkilökohtaisesti.

Nykyinen poikkeuslupamenettely ei riittävällä turvaa lapsen oikeuksia eikä ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden kanssa, muun muassa seuraavien sopimuksen periaatteiden ja määräysten kanssa: syrjimättömyys (2 artikla): uskonnolliset ja kulttuuriset syyt usein perusteena luvan myöntämiselle, jolloin näiden syiden perusteella lapsen suojeleminen väistyy, lapsen edun ensisijaisuus (3 artiklan 1 kappale): poikkeusluvan lupaharkinnassa ei tehdä riittävää lapsen edun arviointia, lapsen hyvinvoinnille välttämättömän suojelun ja huolenpidon takaaminen (3 artiklan 2 kappale): lapsiavioliitto on riski näiden toteutumiselle, lapsen oikeus kehittymiseen (6 artiklan 2 kappale): alaikäisavioliitto muodostaa riskin lapsen kehittymisen osa-alueille, lapsen oikeus tulla kuulluksi (12 artikla): lasta ei kuulla henkilökohtaisesti lupamenettelyssä, lapsen suojeleminen kaikenlaiselta väkivallalta ja hyväksikäytöltä (19 artikla): lapsen suojeleminen pakkoavioliitolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja lapsen terveydelle vahingollisten tapojen poistaminen (24 artiklan 3 kappale): lapsiavioliitto muodostaa uhan lapsen terveydelle.

YK:n lapsen oikeuksien komitean ja naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yhteisessä yleiskommentissa, joka koskee haitallisia käytäntöjä, todetaan, että sopimusvaltioiden tulisi varmistaa että
– ”lakisääteiseksi avioliiton vähimmäisiäksi asetetaan 18 vuotta tytöille ja pojille, riippumatta vanhempien suostumuksesta. Jos poikkeustilanteissa avioliitto sallitaan tätä nuorempana, ehdoton alaikäraja ei saa olla alle 16 vuotta, luvan saamisperusteiden on oltava perusteltuja ja tiukasti laissa määriteltyjä ja ainoastaan tuomioistuin voi myöntää luvan avioliittoon lapsen tai molempien lasten, jotka ovat henkilökohtaisesti läsnä tuomioistuimessa, täydestä, vapaasta ja tietoisesta suostumuksesta.”

MLL toteaa, että poikkeuslupamenettelyn jatkamiselle ei ole myöskään perusteita alaikäisen raskauden johdosta. Noin puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella eikä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen oikeudellinen asema ole aviolapsia huonompi. MLL toteaa myös, että muissa Pohjoismaissa on jo luovuttu tai ollaan luopumassa poikkeuslupamenettelystä.

a. Kirjaamalla lakiin ehdoton alaikäraja (esim. 16 vuotta)

Kyllä

b. Kehittämällä kuulemismenettelyä siten, että sosiaaliviranomaiset kuulisivat alaikäistä hakijaa aina

Kyllä

c. Muulla tavoin (miten?)

Kommentit/perustelut:

MLL korostaa, että perusteita eikä tarvetta poikkeuslupamenettelylle ole. Poikkeuslupamenettelystä tulee luopua.

Jos kuitenkin poikkeuslupamenettely jostain syystä päätettäisiin säilyttää, lakiin tulee kirjata ehdoton vähintään 16 vuoden ikäraja poikkeusluvan saamiselle. Lisäksi lakiin tulee kirjata, että alaikäistä kuullaan henkilökohtaisesti ilman muiden henkilöiden läsnäoloa ja että luvan myöntämisen edellytyksenä on lupamenettelyssä tehty lapsen edun arviointi.

3. Onko arviomuistion 4.1 luvussa arvioitu nykytilan sekä eri sääntelyvaihtoehtojen (ehdottoman alaikärajan kirjaaminen lakiin, kuulemiskäytännön täsmentäminen, poikkeuslupamenettelystä luopuminen) etuja ja haittoja riittävän kattavasti?

Ei

Kommentit/perustelut:

Muistiossa lähdetään siitä, että nykyisessä poikkeuslupamenettelyssä ei ole esiintynyt merkittäviä ongelmia. Lupamenettelyn merkittävänä ongelmana kuitenkin on, että menettely on käytännössä kirjallista eikä avioliitto-oikeutta hakevaa lasta haastatella eikä kuulla. Koska menettelystä ei ole saatavilla avioliittolupaa hakeneilta lapsilta kerättyä tietoa, poikkeuslupamenettelyn ongelmattomuudesta ei ole saatavilla riittävää tietoa. Poikkeusluvan hakemiseen voi olla eriasteista painostusta hakijan perheen, muiden sukulaisten tai uskonnollisen yhteisön, johon hakija kuuluu, taholta eikä tämä painostus ole lupaviranomaisen tiedossa.

Ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustaminen

4. Arviomuistion luvussa 4.2 on arvioitu ulkomailla solmittujen alaikäisavioliittojen tunnustamiseen liittyvän sääntelyn nykytilaa sekä mahdollista tarkistamistarvetta. Pidättekö nykyistä tunnustamissääntelyä asianmukaisena?

En

Kommentit/perustelut:

Ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamismenettelyn tulisi perustua laintasoiseen sääntelyyn. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 16-vuotiaita ei tulisi tunnustaa lainkaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena.

Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat olleet 16–17-vuotiaita, voitaisiin tunnustaa molempien osapuolten henkilökohtaisen kuulemisen jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisiä ja jossa voidaan varmistua molempien osapuolten vapaasta tahdosta avioliittoon. Jos tunnustamismenettely olisi mahdollista alaikäisenä, avioliiton solmimisesta ulkomailla, voisi tulla kiertotie lapsiavioliitoille.

5. Jos ette pidä nykyistä tunnustamissääntelyä asianmukaisena, millä perusteella ja miten sitä tulisi mielestänne kehittää?

Lapsena solmittu avioliitto on riskitekijä lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle eikä lainsäätäjän pitäisi myötävaikuttaa tämän riskin toteutumiseen. Lähtökohtaisesti ulkomailla solmittua avioliittoa, joka on solmittu niin, että toinen tai molemmat puolisot ovat alle 18-vuotiaita, ei pitäisi tunnustaa. Jos avioliiton tunnustamiselle kuitenkin olisi erittäin painavat perusteet, tunnistaminen voisi olla lakiin kirjatuin rajatuin perustein mahdollista.

On välttämätöntä, että ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamisen edellytykset kirjataan lakiin. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 16-vuotiaita ei pidä tunnustaa lainkaan. Avioliittoa, joka on solmittu silloin, kun toinen tai molemmat puolisoista ovat olleet 16–17-vuotiaita, voitaisiin laissa säädetyin rajatuin edellytyksin tunnustaa molempien osapuolten henkilökohtaisen kuulemisen jälkeen, kun he ovat täysi-ikäisiä ja jossa voidaan varmistua molempien osapuolten vapaasta tahdosta avioliittoon.

Muut huomiot

6. Onko teillä muuta lausuttavaa arviomuistiosta?

Avioliiton solmiminen on oikeustoimi, joka tulisi rajata vain täysi-ikäisille. Lapsena solmittu avioliitto on riskitekijä lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle, Lainsäätäjän ei pidä myötävaikuttaa tämän riskin toteutumiseen. Tavoitteena tulee olla, että lapset eivät solmi avioliittoja ja että lapsiavioliitoista luovutaan kokonaan.

Lainsäädäntö asettaa avioitumisiälle oikeudellisen normin lisäksi myös sosiaalisen normin. Lainsäädännöllä vaikutetaan ihmisten toimintaan, käyttäytymiseen ja ajatteluun.

Poikkeuslupahakemuksissa mainittuja yleisimpiä syitä poikkeusluvan hakemiselle ovat olleet raskaus, uskonnollinen vakaumus sekä kulttuuriset syyt. Aiempina vuosikymmeninä avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin suhtauduttiin moraalisesti paheksuen. Tämä johti avioliiton ulkopuolella synnyttäneiden äitien ja heidän lastensa syrjintään. Se, että joissakin uskonnollisissa tai kulttuurissa yhteisöissä mahdollisesti edelleen suhtaudutaan moraalisesti paheksuen avioliiton ulkopuolella synnyttäneisiin äiteihin ja heidän lapsiinsa, on ihmisten yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien kannalta erittäin ongelmallista.

Lainsäätäjän ei pidä tätä syrjintää tukea eikä edistää millään tavoin. Poikkeuslupamenettely on omiaan pitämään yllä vanhentuneita ja ihmisten yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien kannalta ongelmallisia käytäntöjä ja asenteita.

MLL toteaa lopuksi, että lapsena solmittuihin avioliittoihin sisältyy pakkoavioliiton riski. OTT Virve Toivonen on vuonna 2017 laatinut selvityksen: Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa (Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti). Toivosen selvityksen mukaan pakkoavioliitot ovat ilmiönä olemassa Suomessa. Vaikka ilmiön määristä ei olekaan tarkkoja tietoja, todennäköistä on kuitenkin se, että kyseessä on lähitulevaisuudessa kasvava ilmiö.

Selvitys antoi viitteitä siitä, että pakkoavioliitot koskettavat Suomessakin myös lapsia. Erityisesti tyttöjen asemalla on vahva yhteys vanhempien yhtäläisiin oikeuksiin huoltajina. Jos äidin oikeudet eivät toteudu, eivät todennäköisesti tyttärenkään. Toivosen mukaan siksi on tärkeää panostaa siihen, että maahanmuuttajanaiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja siitä, kuinka niitä käytetään järjestelmässä. Toivonen korostaa myös, että lastensuojelustandardien tulee päteä myös maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijalapsiin.

 

Helsinki 7.9.218

Iivonen Esa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry