MLL:n lausunto lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta

7.3.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

K 5/2018 vp Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018

Lapsiasiavaltuutetusta annettua lakia muutettiin vuoden 2015 alusta lukien niin, että valtuutettu antaa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen toimialaltaan. Lapsiasiavaltuutetun 21.2.2018 eduskunnalle luovuttama kertomus on siten ensimmäinen laatuaan.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) pitää erittäin hyvänä sitä, että lapsiasiavaltuutetun kertomuksen myötä lasten oikeudet, hyvinvointi ja elinolot tulevat kokonaisvaltaisesti eduskunnan tarkasteltavaksi.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus koostuu kolmesta kokonaisuudesta: Marjatta Bardyn, Hannele Saulin ja Irmeli Järventien kirjoittama osa Lapset yhteiskunnassa ja yhteiskunta lapsuudessa – eilisestä huomiseen, Matti Rimpelän kirjoittama osa Valtio lasten kehityksen tukijana: eriytymisestä kansalliseen lapsistrategiaan sekä Merike Helanderin kirjoittama osa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus kansallisessa lainsäädännössä.

Kertomus tuo erittäin tarpeellista kokonaiskuvaa lapsipolitiikan kehityksestä ja nykytilasta sekä lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta kansallisessa lainsäädännössämme. On tärkeää, että lapsipolitiikkaa ja lasten oikeuksia tarkastellaan eduskunnassa myös kokonaisuutena eikä vain yksittäisten lakiehdotusten ja talousarviomäärärahojen kautta. Yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa ja maailmassa kokonaiskuva helposti hämärtyy, jolloin pysähtyminen laajempien kokonaisuuksien ääreen on yhä tärkeämpää.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa kertomuksessaan perustellusti, että syvälliset yhteiskuntapolitiikan johtopäätökset jäävät kellumaan. Hän puhuu hyvinvointivaltion alisuoriutumisesta, jossa ongelmat nähdään, niitä hankkeistetaan lyhytjänteiseksi kehittämistoiminnaksi, mutta lasten hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden suuriin pulmiin ei kuitenkaan saada aikaiseksi vaikuttavia ratkaisuja.

Johdonmukaisuutta lapsipolitiikkaan

Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikka on ollut Suomessa hajanaista, sirpaleista ja siitä johtuen myös epäjohdonmukaista. Kokonaisnäkemys on puuttunut. Tästä esimerkkinä on varhaiskasvatusta koskeva päätöksenteko, joka on ollut hyvin lyhytjänteistä. Tehtyjä parannuksia on vesitetty leikkauksilla, kuten ryhmäkokojen suurentamisella ja varhaiskasvatusoikeuden rajaamisella.

MLL nostaa tässä yhteydessä esiin seuraavat lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen kipupisteet, joihin kaivataan erityisiä toimia

  • Lapsiperheköyhyys, vuoden 2015 jälkeen lasten pienituloisuusaste on kääntynyt kasvuun
  • Syrjinnän ja vihapuheen yleisyys, erityisinä riskiryhminä syrjinnälle ja kiusaamiselle ovat mm. etniseen tai kielelliseen vähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret, vammaiset ja muut toimintarajoitteiset lapset ja nuoret, maahanmuuttajatausteiset lapset ja nuoret, pakolaislapset ja turvapaikanhakijalapset, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvat nuoret ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret
  • Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden sirpaleisuus ja siitä johtuva palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden ongelmat, sote- ja maakunta- ja valinnanvapausuudistus voi entisestään lisätä palveluiden sirpaleisuutta
  • Lapsiperheiden varhaisen tuen ja kotiin annettavien palveluiden saatavuus, ennaltaehkäisevän tuen riittämättömyys ja siitä seuraava ongelmien kasautuminen ja vaikeutuminen
  • Lasten ja nuorten kuuleminen ja kohtaaminen palveluissa, lapsi tai nuori voi olla monen palvelun piirissä, mutta jäädä vaille riittävää apua ja tukea
  • Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkaukset ja niiden vaikutukset lasten ja nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin, mm. tällä hallituskaudella on tehty merkittäviä leikkauksia varhaiskasvatukseen ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, toisen asteen koulutuksen maksullisuus (oppikirjat ja -välineet ja tutkintomaksut)
  • Lasten ja nuorten matalan kynnyksen hoitoon pääsy mielenterveyden häiriöissä ja riittävän hoidon turvaaminen lapsen ja nuorten yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, perusterveydenhuollon kyky antaa hoitoa ja tukea lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöissä, kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten mielenterveyspalveluiden saatavuus
  • Vammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten tarvitsemien palveluiden kokonaisuuden, jatkuvuuden ja laadun turvaaminen
  • Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kotoutuminen, maahanmuuttajatausteisten oppilaiden tuki kouluissa ja perusopetuksen jälkeinen koulutus
  • Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan (ml. lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta) kaikenlaisen väkivallan, häirinnän ja kiusaamisen ennaltaehkäisyn sekä väkivaltaan puuttumisen ja väkivaltaa kohdanneiden lasten ja nuorten tuen riittämättömyys

Vaikka lapsivaikutusten arviointi on kirjattu hallitusohjelmiin (2011, 2014 ja 2015) lapsivaikutusten arviointi on edelleen vähäistä ja puutteellista. Ongelmana on myös, että silloinkin kun lapsivaikutusten arviointi on tehty, ei sen tuloksia oteta päätöksenteossa huomioon. Näin kävi esimerkiksi varhaiskasvatuksen leikkauksista päätettäessä.

Lapsen etu ei ole vain yksi päätöksenteossa huomioon otettava seikka, vaan se on korkeammalla sijalla päätösharkinnassa kuin muut näkökohdat. Lapsen edun vahvaa asemaa puoltaa lapsuuteen liittyvät erityispiirteet kuten lasten riippuvuus aikuisista, aikuisia heikompi asema ja äänioikeudettomuus. Jos lasten etua ei korosteta, se jätetään usein huomioimatta, toteaa YK:n lapsen oikeuksien komitea. Merkille pantavaa on, että lapsinäkökulma jää helposti sivuun päätöksenteossa, jollei sitä erikseen painoteta. Esimerkiksi viimeaikaisessa perhevapaista koskevassa keskustelussa muut näkökulmat olivat huomattavasti painokkaammin esillä kuin lapsen tarpeiden huomioon ottaminen.

Lapsibudjetointia eli talousarvion seurantaa lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole otettu käyttöön, vaikka YK:n lapsen oikeuksien komitea on sitä suositellut. Päinvastoin, on tehty paljon lasten ja perheiden palveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia leikkauksia, joiden lapsivaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan tai ne on arvioitu puutteellisesti tai arvioinnin tuloksia ei ole huomioitu päätöksenteossa.

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, että Suomesta puuttuu kattava lapsipolitiikan koordinaatio. Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano edellyttää koordinointia ministeriöiden, muun keskushallinnon, alue- ja paikallistason välillä sekä julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Tällä hetkellä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyössä keskeisessä roolissa on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE-ohjelma). LAPE-ohjelma on kuitenkin määräaikainen ja se päättyy ennen sote- ja maakuntauudistuksen voimaantuloa. Maakunnallisesti se ulottuu vuoden 2018 loppuun ja valtakunnallisesti ohjelma ulottuu kevääseen 2019 asti. LAPE-ohjelmakauden päättymisen jälkeen ei ole mitään kokonaisvaltaista kehystä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden yhteensovittamiseksi.

LAPE-ohjelmassa kehitetään esimerkiksi perhekeskustoimintamallia, joka on tapa verkostoida hajanaiset lasten ja perheiden palvelut ja sovittaa ne yhteen lapsi- ja perhelähtöisesti. Perhekeskusmallissa sovitetaan yhteen maakuntien lapsiperhepalvelut (sote-palvelut, kuten äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, kasvatus- ja perheneuvonta, lapsiperheiden sosiaalityö) ja kuntien palvelut (varhaiskasvatuspalvelut) sekä järjestöjen ja seurakuntien toiminnot (kuten vertais- ja tukihenkilötoiminta). Lapsiperheiden avoimet kohtaamispaikat ovat tärkeä osa perhekeskustoimintaa. Näitä ylläpitää usein järjestö, esimerkkinä MLL:n perhekahvilat.

Sote- ja maakuntauudistus, jossa lasten, nuorten ja perheiden palvelut jaetaan kunnan ja maakunnan järjestämisvastuulle, korostaa entisestään lapsi-, nuoriso- ja perheasioiden koordinaation vahvistamisen tarvetta.

Hajanaisessa palvelujärjestelmässä korostuvat ongelmat ja puutteet lasten ja nuorten kohtaamisessa ja kuulemisessa. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tulevien yhteydenottojen mukaan lapsilta ja nuorilta vaaditaan myös liikaa oma-aloitteisuutta avun hakemisessa, jolloin moni jää vaille tarvitsemaansa tukea.

Lapset ja nuoret toivovat palveluissa kuuntelemista ja välittämistä, mutta kohtaavat kiireisiä ja väsyneitä ammattilaisia. Apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät he ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia. Asiakkuus ei vielä ole tae siitä, että lapsi tai nuori saisi vaikuttavaa apua ja tukea. Myös palveluiden kehittämisessä tulee hyödyntää nykyistä enemmän lasten ja nuorten kokemustietoa.

Suomeen tarvitaan kansallinen lapsistrategia

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila korostaa kertomuksessaan pitkäjänteisen ja lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoon perustuvan lapsipolitiikan merkitystä. Lapsiasiavaltuutettu toivoo kertomuksessaan, että eduskunta tekisi linjauksen lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan kansallisen lapsipolitiikan strategian valmistelusta.

MLL pitää kansallisen lapsistrategian laatimista erittäin tärkeänä toimenpiteenä. Suomeen tarvitaan lapsen oikeuksien sopimukseen perustuva lapsi- ja perhepolitikkaa ohjaava kansallinen lapsistrategia.  

Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolenaan, ettei Suomella ole kattavaa toimintapolitiikkaa ja -suunnitelmaa lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöön panemiseksi. Komitea suosittelee, että Suomi kehittää kattavan toimintapolitiikan ja toimintasuunnitelman (lapsistrategian) lapsen oikeuksien sopimuksen tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Komitea suosittelee, että strategiaan sisällytetään päämääriä ja tavoitteita, joiden avulla pystytään varmistamaan, että kaikki lapset voivat nauttia oikeuksistaan ja seuraamaan asetettujen tavoitteiden toteutumista. Lapsistrategia olisi sidottava alakohtaisiin, kansallisiin, maakunnallisiin ja kunnallisiin strategioihin ja talousarvioihin.

MLL esittää, että lapsistrategian (strategian nimenä voi olla myös lapsi- ja perhestrategia) valmistelu käynnistetään välittömästi.

Strategia voitaisiin valmistella valtioneuvostossa ministeriöiden yhteistyönä. Valmistelussa osallistettaisiin myös kansalaisjärjestöt ja yhteiskunnan muut toimijat. Valmistelussa kuultaisiin myös lapsia ja nuoria. Kansallisen lapsistrategian pohjalta laadittaisiin tarvittavat kirjaukset maakuntastrategioihin ja kuntastrategioihin.

On varmistettava, että lapsistrategiasta tulee pysyvä osa lapsi- ja perhepolitiikan kansallista ohjausta. Tämän vuoksi kansallisen lapsistrategian laatimisesta tulisi säätää lailla. MLL pitää hyvänä lapsiasiavaltuutetun ehdotusta, että valtioneuvosto päättäisi strategiasta ja että valtioneuvosto antaisi strategian toimeenpanosta hallituskauden aikana eduskunnalle selonteon.

Lapsistrategiaan kirjattaisiin lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen nykytila sekä keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet niiden edistämiseksi. Strategian olisi perusteltua kattaa 0–17-vuotiaiden lasten lisäksi myös esimerkiksi alle 21-vuotiaat nuoret aikuiset, jotta strategia kattaisi lapsuuden ja aikuisuuden nivelvaiheen ja sen keskeiset kehitysympäristöt, kuten toisen asteen koulutuksen.

Lapsistrategiassa erityisesti huomioon otettavia kokonaisuuksia

  • Lapsen edun ensisijaisuuden aktiivinen soveltaminen: lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottaminen edellyttää tietoon perustuvaa päätöksentekoa; lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi ovat välineitä lasten etujen selvittämiseen
  • Lasten ja nuorten syrjinnän ja eriarvoisuuden torjunta; syrjimättömyysperiaate edellyttää aktiivisia toimia eriarvoisuuden torjumiseksi
  • Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kehityksen edistäminen; lasten ja nuorten hyvinvointi-indikaattoreiden avulla tulee seurata hyvinvoinnin kehittymistä valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja kunnallisesti
  • Lasten ja nuorten kuulemisen, osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien edistäminen
  • Lasten ja nuorten läheis- ja vertaissuhteiden tukeminen
  • Laadukkaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kehittäminen
  • Lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen
  • Lapsiperheiden riittävän elintason ja sosiaaliturvan varmistaminen ja lapsiperheköyhyyden ja nuorten köyhyyden vähentäminen
  • Lapsen erityisen suojelun varmistaminen kaikissa lasten kasvu- ja kehitysympäristöissä. Erityistä huomiota kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten turvapaikanhakija- ja pakolaislasten sekä muualla kuin perheensä kanssa asuvien lasten, oikeuksien toteutumiseen
  • Lasten ja nuorten suojelu kaikenlaiselta väkivallalta, mukaan lukien lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta
  • Lasten ja nuorten harrastusten ja muun vapaa-ajantoiminnan edistäminen
  • Vammaisten lasten ja nuorten oikeuksien ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen
  • Kielelliseen, etniseen tai muuhun vähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten oikeuksien ja osallistumismahdollisuuksien turvaaminen
  • Lasten oikeuksia koskevan koulutuksen ja tiedotuksen kehittäminen
  • Lapsistrategian toimeenpanon seuranta ja arviointi, tarvitaan lasten ja nuorten hyvinvointi-indikaattorien perusteella tehtävää seurantaa sekä tutkimukseen ja erillisselvityksiin perustuvaa seurantaa

Strategiassa huomioitaisiin mm. YK:n lapsen oikeuksien komitean ja muiden ihmisoikeuksien valvontaelinten suositukset, ylimpien laillisuusvalvojien (eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin) kannanotot, lapsiasiavaltuutetun ja muiden erityisvaltuutettujen, hallinnon eri tasojen, tutkimuksen sekä kansalaisyhteiskunnan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista koskevat keskeiset havainnot.

Kansallisen lapsistrategian laatimista koskevia esityksiä

  • Lapsi-, nuoriso- ja perhetoimijat ovat kannanotossan 16.11.2017 esittäneet kansallisen lapsistrategian laatimista
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittovaltuusto antoi lapsistrategiaa koskevan kannanoton 22.11.2017
  • Lapsi- ja perhejärjestöt antoivat yksityiskohtaisemman kannanoton lapsistrategian laatimisesta 13.2.2018
  • Lapsistrategian laatimista koskeva taustamuistio (Esa Iivonen, MLL ja Kirsi Pollari, LSKL 28.11.2017)
  • Huomionarvioista on, että myös lasten, nuorten ja perheiden palveluiden yhdyspintojen selvityshenkilöt ehdottavat 7.2.2018 julkaistussa raportissaan kansallisen lapsi- ja perhestrategian laatimista

 

Helsingissä 7.3.2018

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lasten oikeudet ja lapsi- ja perhepolitiikka

 Aiheeseen liittyvät