Mie kuulun!

20.11.2017

Mie kuulun! on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kymen piirin kolmivuotinen nuorisohanke, jonka tavoitteena on 13-15 -vuotiaiden nuorten osallisuuden vahvistaminen vapaaehtois- ja vertaistoimintaan perustuvan luovan ryhmätoiminnan keinoin. Toiminta käynnistyi viime kevään aikana Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueen yläkouluissa toteutetuilla työpajoilla, jotka hankkeen koordinaattori toteutti osallistavin, draamalähtöisin menetelmin. Seuraava askel on käynnistää koulutusjaksoja eri paikkakunnille, joihin toivotaan mukaan sekä nuoria kouluilla pidetyistä työpajoista, että aikuisia MLL:n paikallisyhdistyksistä ja muista lasten ja nuorten kanssa toimivista organisaatioista.

Hankkeen sisältöpohjana ovat empatia, kuuntelemisen tärkeys sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot. Teemoja käsitellään kiusaamisen ehkäisyä edistävillä työtavoilla. Samalla tuetaan nuoren rohkaistumista, heittäytymistä ja itsetunnon kehittymistä. Keväällä alkaneiden ja syksyllä jatkuneiden kouluvierailujen aikana yläkoulun oppilaita on tavoitettu n. 1500. Yhteistyössä MLL Kymen piirin kanssa Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom toteutti työpajoihin sähköisen oppilaskyselyn.

Tällä viikolla vietetään Lapsen oikeuksien päivää ja teemaviikkoa. Vuoden 2017 lapsen oikeuksien teemana jatkuu edellisvuoden tapaan yhdenvertaisuus. Teema juhlistaa samalla myös 100 vuotta täyttävää Suomea, jonka juhlavuoden teema on Yhdessä. Teemat tekevät Mie kuulun! oppilaskyselyjen tulokset ajankohtaisiksi. Vastauksia on yhteensä 1153.

Yläkouluikäisillä nousee ja korostuu ystävien ja kavereiden merkitys hivenen perhettä tärkeämpänä. Mutta vain hivenen. Äiti, isä ja sisarukset ovat vastauksissa vain murto-osaa kavereita jäljessä. Isovanhempien merkityksen nosti esiin yli puolet vastanneista. Harrastuksista nousevat liikunta ja kulttuuri (tytöt), liikunta ja pelaaminen (pojat). Tytöt osallistuvat ohjattuihin harrastuksiin poikia enemmän. Polarisaatio näkyy. Aktiivisten nuorten osallisuus on haastavaa, koska heidän elämässään ei väljyyttä juurikaan ole. Toinen ääripää ‘ei halua mitään’. Keskustelua herätti mm. se, koetaanko tietokonepelaaminen harrastukseksi vai ajanvietteeksi.

Nuoret kokevat, että heitä kyllä kuunnellaan, mutta että he eivät voi vaikuttaa juuri muihin kuin itseään koskeviin asioihin. Vapaa kenttä kysymyksessä nuorilta kysyttiin, mihin asioihin he haluaisivat vaikuttaa. Vastausten kärjessä ovat koulun oloihin tai koulunkäyntiin liittyvät asiat, kuten kouluruoka, koulun yhteishenki, koululiikunta ja koulupäivän pituus. Kiusaamisen nosti vastauksiin viidesosa. Vastauksissa nousivat myös sosiaalisiin taitoihin ja vuorovaikutukseen liittyvät asia, kuten syrjintään puuttuminen, yksinäisyys, ryhmätyötaidot, tasa-arvo ja nuorten asema.

Vastausten perusteella nuoret itse kokevat osaavansa kuunnella, keskustella, perustella asioitaan ja toimia ryhmässä. Empatian ja myötätunnon pohtiminen herätti mielenkiintoisia kysymyksiä. Empatiakyvyn muuttumista iän myötä on testattu tutkimuksessa, jossa eri-ikäiset nuoret joutuivat tunnistamaan tunteita kuvissa esiintyvien kasvojen ilmeistä. Murrosikäiset menestyivät testissä huonommin kuin 11-vuotiaat, mutta kyky palautui taas 20 ikävuotta lähestyttäessä. Eräs 13-vuotias tyttö totesi itseanalyyttisesti, että heidän tehtävänsä on ollakin vähän hankalia. Tästä syntyi keskustelua mm. siitä, etteikö hyvää kohtelua voisi vaatia jokaiselta, vaikkei itse tekeminen tai muu asian äärellä oleminen niin kiinnostaisikaan.

Aikuisen roolia on pohdittu myös. Nuoret oppivat mallista. Myös kiusaamisen, vihapuheen, rasismin. Joskus nuoret ihmettelevät sitä, mikseivät opettajat tai muut aikuiset osallistu ryhmäytyksiin tai osallistaviin tunteihin. Keskustelua herätti myös kysymys siitä, näkevätkö tämän ajan nuoret aikuisten mallia siitä, miten heterogeeninen ryhmä toimii yhdessä. Opettajien kanssa on pohdittu sitä, minkä verran luokkien ryhmäytymiseen on käyttää resursseja. Kun seiskaluokka syksyllä aloittaa koulun ja osallistuu ryhmäytykseen, se ei välttämättä enää kevätpuolella kanna, kun jokaisen yksilönkin muutos vuoden aikana on ollut suuri.

Teoriapohjana koordinaattori on pitänyt lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren Mieletön fiilis eli suomen ensimmäistä nuorille kirjoitettua tietokirjaa tunnetaidoista (Tammi 2014) sekä psykologi, psykoterapeutti Tiina Röningin Kouvolassa pitämää luentoa (19.10.). Heidän mielestään nuorten mielenterveydelle on kaikista tärkeintä aikuisten aika, läsnäolo, välittäminen ja tuki, onnistumisen tunteet, myönteinen palaute; oikean toiminnan mallintaminen, opettaminen ja vahvistaminen, hyväksyntä, johdonmukaisuus ja oikeudenmukaisuus sekä omien vahvuuksien ja voimavarojen löytäminen.

Nuoret ovat mahtavia keskustelukumppaneita arvo- ja asennekeskusteluissa. Itsenäistymiseen ja identiteettikehitykseen kuuluu voimakkaasti omien mieltymysten pohdinta ja korostaminen, aikuisten arvojen kyseenalaistaminen ja viiteryhmän mukana kasvaminen. Tällöin varsinkin ryhmissä käytävät keskustelut korostuvat. Tunnetaidot yhdessä sosiaalisten taitojen kanssa muodostavat toimivan vuorovaikutuksen. Vuorovaikutus yhdessä tietoisen, vaikka pienenkin hetken kestävän kiireettömän läsnäolon kanssa mahdollistaa kohtaamisen ja aidon kuulemisen. Usein nuori ei muuta kaipaakaan.

Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2017 Nuorisokoordinaattori, draamaopettaja Piia Kleimola, MLL Kymen piiri http://kymenpiiri.mll.fi/nuorille/