Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpano Suomessa

30.5.2017

Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 29.5.2017 Ulkoasiainministeriölle

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpano – Suomen yhdistetyn viidennen ja kuudennen määräaikaisraportin valmistelu

Aluksi

Yleissopimus lapsen oikeuksista (myöhemmin lapsen oikeuksien sopimus) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Suomessa sopimus tuli voimaan 20.7.1991. Sopimusta on täydennetty kolmella valinnaisella pöytäkirjalla, jotka koskevat lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin (hyväksytty YK:ssa 2000, Suomessa voimaan 2002), lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa (2000, 2012) sekä valitusmenettelyä (2011, 2016).

Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo lapsen oikeuksien komitea, jolle jokaisen sopimusvaltion on raportoitava raportoida määräajoin lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa koskevista toimista ja lasten oikeuksien toteutumisesta. Suomi antoi edellisen raporttinsa komitealle vuonna 2008, jonka käsittelyn perusteella YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi päätelmänsä vuonna 2011. Suomen tulee antaa seuraava, yhdistetty viides ja kuudes raportti heinäkuussa 2017.

Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi kansalaisjärjestöjen (valtioraportille) vaihtoehtoisen raportin valmistelua. Vaihtoehtoinen raportti jätetään lapsen oikeuksien komitealle marraskuussa 2017. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on mukana myös vaihtoehtoisen raportin valmistelussa.

Yleiset toimenpiteet sopimusmääräysten täytäntöön panemiseksi

Lapsen oikeuksien komitean sopimusvaltiolle antamien suositusten huomiointi ja toteuttaminen ovat tärkeä osa lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa. Suomen valtio (lausunnossa myöhemmin Suomi tai valtiovalta) on kuitenkin jättänyt huomioitta monet komitean vuonna 2011 antamat suositukset. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa valtiovalta toimi päinvastoin kuin komitea suositteli ja vähensi varhaiskasvatuksen henkilöstöä suhteessa lasten määrään ja rajasi lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen. Myös turvapaikanhakijalasten kohdalla Suomi heikensi eikä vahvistanut lapsen oikeuksia, kun perheenyhdistämisen edellytyksiä kiristettiin merkittävästi.

Komitea on kehottanut varmistamaan, että Suomen lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteita ja määräyksiä. Myönteistä on, että lainsäädännön esitöissä viitataan aiempaa useammin lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen periaatteisiin ja määräyksiin. Kuitenkin sopimuksen periaatteiden ja määräysten täytäntöönpano jää usein puutteelliseksi lain säännöksissä. Lapsen oikeuksien sopimuksen siteeraaminen hallituksen esityksen perusteluissa ei riitä, vaan sopimuksen periaatteet ja määräykset pantava täytäntöön lakien säännöksissä. Kansallinen lainsäädäntö on keskeinen väline ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanossa.

Komitea on huomauttanut, että lapsen oikeuksien täytäntöönpanon koordinaatio on puutteellista Suomessa ja on kehottanut varmistamaan, että lapsen oikeuksia koskevien toimintaohjelmien ja politiikkatoimien koordinointia parannetaan. MLL toteaa, että pääministeri Sipilän hallituksen kärkihanke lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (Lape-ohjelma) on tärkeä välinen lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden kehittämisessä ja lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanossa. Lape-ohjelman lähtökohtana on lapsenoikeusperustaisuus. Lape-ohjelman onnistuminen on pitkälti kiinni laajemmasta hallituksen reformista eli sote-, maakunta- ja valinnanvapausuudistuksesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja siihen liitetyt maakunta- ja sote-palveluiden valinnanvapausuudistukset vaikuttavat merkittävästi myös lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja siten myös lapsen oikeuksiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään kunnilta 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Maakuntahallinto perustetaan valtion ja kuntien hallinnon väliin. Palveluiden yksityistäminen ja valinnanvapausmalli tulevat vaikeuttamaan lasten oikeuksien edistämisen koordinaatiota, jollei julkisen vallan ohjausmekanismeja ole varmistettu. Lasten oikeuksien edistämisen koordinaatiotarve kasvaa entisestään. Vaarana on, että jo nyt hajanainen lasten ja perheiden palvelujärjestelmä hajautuu entisestään.

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomea lisäämään yleistä ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisista oikeusturvamenettelyistä kuten mahdollisuudesta kannella lapsen oikeuksien loukkauksesta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vaikka kantelumahdollisuus ei vielä ole yleisesti lasten tiedossa, myönteistä on, että eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto on avannut alkuvuodesta 2017 lapsille suunnatut sivut. Lapsen oikeuksien sopimuksen valinnainen pöytäkirja valitusmenettelystä tuli Suomessa voimaan helmikuussa 2016, mutta valtiovalta ei ole huolehtinut sitä koskevasta tiedottamisesta.

Komitea on suositellut, että kunnille osoitetaan riittävät voimavarat lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. Suosituksen antamisen jälkeen valtiovalta on kuitenkin leikannut merkittävästi kuntien valtionosuuksia, joilla rahoitetaan lasten, nuorten ja perheiden palveluita, kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä vapaa-ajan palveluita. Vuonna 2015 alkaneella hallituskaudella on leikattu erityisesti varhaiskasvatuksesta ja toisen aseteen ammatillisesta koulutuksesta.

Lapsibudjetointia eli talousarvion seurantaa lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole otettu käyttöön, vaikka lapsen oikeuksien komitea on sitä suositellut. Päinvastoin, on tehty paljon lasten ja perheiden palveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvia leikkauksia, joiden lapsivaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan tai ne on arvioitu puutteellisesti tai arvioinnin tuloksia ei ole huomioitu päätöksenteossa.

Komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan sopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa tilastointijärjestelmää ja tilastojen analysointia sekä varmistamaan erityisesti tietojen keruun heikommassa asemassa olevien lasten tilanteesta ja tietoja. Myönteistä on, että lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassa 2014 julkaistiin lasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista koskeva laaja tilastokatsaus ja että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuottanut Sotkanet-tietopankkiin Lasten hyvinvointi-indikaattorit. Tietojen keruussa mainittakoon myös vuosittaiset Nuorisoasianneuvottelukunnan ja Nuorisotutkimusseuran Nuorisobarometrit, Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2014 julkaisema kyselytutkimus lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista sekä lapsiasiavaltuutetun vuonna 2017 ensimmäisen kerran julkaisema Lapsibarometri, johon haastateltiin 6-vuotiaita. Erityisen merkittävässä roolissa tiedonkeruussa on THL:n joka toinen vuosi toteuttama Kouluterveyskysely, jolla kartoitetaan yläkoululaisten, lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden hyvinvointia ja terveyttä. Myönteistä on, että vuonna 2017 kyselyyn on otettu mukaan myös 4.-luokkalaiset ja heidän vanhempansa. Kielteistä on, että THL:n voimavaroihin on kohdistettu merkittäviä leikkauksia, jotka ovat heikentäneet mahdollisuuksia kehittää lasten oikeuksien toteutumisen seurannassa tarvittavien tietojen keruuta. Myös Tilastokeskus on joutunut lopettamaan tilastojen tuottamista resurssipulan johdosta.

Komitea on suositellut, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään vahvistaa tietoisuutta lapsen oikeuksien sopimuksesta niin suuren yleisön, kuin lasten, vanhempien ja lasten parissa työskentelevien ammattihenkilöiden osalta.  Komitea on suositellut myös, että valtiovalta lisää lapsen oikeuksien koulutusta, jota annetaan kaikille lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille. Lapsen oikeuksien sopimuksesta, sisällöstä ja merkityksestä tiedottaminen on jäänyt pääosin kansalaisjärjestöjen ja lapsiasiavaltuutetun tehtäväksi, vaikka kaikkien valtion viranomaisten tulisi omalta osaltaan levittää tietoisuutta lapsen oikeuksista. Myönteistä on, että opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa lapsen oikeuksien viestintäverkostoa, joka on tuottanut mm. Lapsenoikeudet.fi -verkkosivut. Sivuilla jaetaan tietoa lapsen oikeuksien sopimuksesta. Lapsiasiavaltuutetun toimisto on myös uusinut lapsille suunnatut sivunsa.  

Komitea on kehottanut Suomea toteuttamaan ja mahdollisuuksien mukaan ylittämään kansainvälisesti sovitun tavoitteen kehitysyhteistyön tasosta eli 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi komitea on kehottanut varmistamaan, että Suomi asettaa lapsen oikeuksien toteutumisen kärkitavoitteeksi kehitysmaiden kanssa tehtävissä yhteistyösopimuksissa. Valtiovalta ei ole toteuttanut tavoitetta, vaan on päinvastoin leikannut rajusti kehitysyhteistyömäärärahoja. Vuonna 2015 kehitysyhteistyön määrärahat olivat Suomen bruttokansantulosta 0,55 prosenttia, vuonna 2016 osuus oli 0,44 prosenttia ja vuonna 2017 vain 0,40 prosenttia.  Suomen kehityspolitiikan yhtenä neljästä painopisteestä on naisten ja tyttöjen oikeudet ja asema. Suomi ei ole kuitenkaan toteuttanut komitean suositusta ottaa lapsen oikeuksien sopimuksen edistäminen kehityspolitikan tavoitteeksi.

Sopimuksen yleiset periaatteet

Komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuva syrjintä. Vuoden 2014 Nuorisobarometrin mukaan kokemukset kuulumisesta johonkin vähemmistöön ovat yhteydessä korkeampaan syrjintäriskiin niin virallisissa ympäristöissä kuin nuorten vertaissuhteissa. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista miltei kolme neljästä kokee joskus joutuneensa syrjityksi. Myös maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat kokeneet kantaväestön nuoria enemmän ja useammin syrjintää. Koulu on syrjinnän paikoista yleisin: miltei puolet Nuorisobarometriin vastanneista on kokenut syrjintää koulussa, erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. 

Komitea on kehottanut valtiovaltaa varmistamaan, että lapsen edun periaate otetaan huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti.

Lapsen edun selvittämiseen on yksittäistä lasta koskevassa ratkaisussa lapsen edun arviointi ja lapsiryhmää tai lapsiväestöä koskevassa asiassa lapsivaikutusten arviointi. Vaikka lapsivaikutusten arviointi on kirjattu hallitusohjelmiin (2011, 2014 ja 2015) lapsivaikutusten arviointi on edelleen vähäistä ja puutteellista.

Komitea on kehottanut poistamaan lasten kuulemista estävät ikärajat lainsäädännöstä ja varmistamaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti, heidän kehitystasonsa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä. Edelleen nuorempien lasten kuuleminen toteutuu puutteellisesti.

Lasten ja nuorten kohtaamisessa, kuulemisessa ja mielipiteiden huomioon ottamisessa palveluissa on puutteita. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tulevien yhteydenottojen mukaan lapsilta ja nuorilta vaaditaan myös liikaa oma-aloitteisuutta avun hakemisessa, jolloin moni jää vaille tarvitsemaansa tukea.

Lapset ja nuoret toivovat palveluissa kuuntelemista ja välittämistä, mutta kohtaavat kiireisiä ja väsyneitä ammattilaisia. Apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät he ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia. Asiakkuus ei vielä ole tae siitä, että lapsi tai nuori saisi vaikuttavaa apua ja tukea.

Perheympäristö ja sijaishuolto

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomelle, että ennalta ehkäiseviä palveluja sekä varhaista tukea ja puuttumista vahvistetaan. Komitea on esittänyt lisää resursseja perheiden sosiaalihuollon palvelujen vahvistamiseen, joilla annetaan perheneuvontaa ja vanhempainkasvatusta. Vuonna 2015 tuli voimaan uusi sosiaalihuoltolaki, jonka tarkoituksena on vahvistaa ennalta ehkäiseviä palveluita ja madaltaa tuen piiriin pääsemisen kynnystä sekä ehkäistä lastensuojelun tarpeen muodostumista. Samat tavoitteet ovat myös lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmallaKuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat kohdistuneet myös sosiaalihuollon palveluihin, eivätkä uuden sosiaalihuoltolain mukaiset lisäresurssit ole niitä kompensoineet.

Suomessa vanhempien erojen määrä on suuri, joten on tärkeää kehittää mekanismeja, jotka turvaavat lapsen yhteydenpitoa ja myönteistä suhdetta molempiin vanhempiin. Tämän edistämiseksi on mm. otettu käyttöön asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelumenettely. Myös lapsenhuoltolakia ollaan parhaillaan uudistamassa.

Komitea on antanut Suomelle useita suosituksia sijaishuollosta, mm. sen varmistamisen, että sijaishuoltoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitosten sijasta perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperhehoitoon ja varmistamaan laitoksiin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukaisen valvonnan ja seurannan.

Lastensuojelulakia muutettiin vuoden 2012 alusta lukien muutettu niin, että sijaishuolto on järjestettävä ensisijaisesti perhehoidossa. Perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on kasvanut lain voimaan tulon jälkeen. Vuoden 2011 lopussa huostassa olleista lapsista 49 prosenttia oli perhehoidossa, kun vuonna 2015 osuus oli 56 prosenttia. Lastensuojelun menneisyyttä koskenut tutkimushanke paljasti merkittäviä sijaishuollossa olleiden lapsen oikeuksien loukkauksia menneiltä vuosikymmeniltä. Vastaava olisi toteutettava nyt sijaishuollossa olevien lasten keskuudessa. Sijaishuollossa olevat lapset muodostavat erityisen haavoittuvan lapsiryhmän, joiden oikeuksien toteutumiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Komitea on suositellut, että Suomi varmistaa ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täytäntöönpanon kaikissa olosuhteissa, muun muassa antamalla järjestelmällisesti valistusta. Lapsiuhritutkimuksen mukaan ruumiillinen kuritus on vähentynyt. Myös asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmäksi. Vuodelle 2010–15 oli kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma, mutta sitä ei ole valitettavasti jatkettu. Komitea on suositellut kattavan kansallisen strategian laatimista kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi ja käsittelemiseksi. Tätä ei ole toteutettu.

Terveydenhuolto ja sosiaaliturva

Lapsen oikeuksien komitea on suositellut takaamaan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada terveydenhuoltopalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin sekä osallistua yleisopetukseen sekä varmistamaan vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja. Vammaisten lasten perheiden tukipalveluiden saatavuudessa ja laadussa on huomattavia kuntakohtaisia eroja ja puutteita. Vammaisten lasten laitosasumisen purkua ei ole kyetty toteuttamaan tavoitteiden mukaisesti avohuollon palveluiden puutteiden vuoksi. Myönteistä on, että Suomi vihdoin vuonna 2016 ratifioi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sopimus on tärkeä vammaisten lasten oikeuksien kannalta.

Komitea on suositellut, että Suomi säätää vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluihin, mukaan lukien koulupsykologit. Komitea on suositellut, että lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja vahvistetaan ja heille taataan pääsy tarvittaviin hoitoihin. Koulujen ja oppilaitosten opiskeluhuoltoa koskeva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tuli voimaan vuonna 2014. Aluehallintovirastojen vuonna 2015 toteuttaman peruspalveluiden arvioinnin mukaan oppilashuollon palvelut ovat pysyneet ennallaan tai niitä on lisätty. Puutteita on opiskelijoiden mielenterveysongelmien hoidon järjestämisessä ja niiden verkottumisessa opiskeluhuollon palveluihin.  Opiskeluhuollon palvelut ovat aiempaa paremmin käytettävissä peruskouluissa ja lukioissa, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa tilanne on heikentynyt. Lisäksi koulujen ja oppilaitosten välillä on alueellisia eroja.

Komitea suosittelee, että Suomi tehostaa toimiaan lasten ja nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön sekä tupakoinnin vähentämiseksi. Lasten ja nuorten alkoholinkäyttö ja tupakointi on vähentyneet. Alkoholin kulutuksen myönteistä kehitystä kuitenkin vaarantavat alkoholilakiin kaavaillut muutokset.

Komitea on kehottanut Suomea tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä, sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Lisäksi komitea suosittelee, että Suomi toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Lapsiperhe-etuuksiin on tehty leikkauksia. Lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2013–2015 ja 1.1.2016 lapsilisä irrotettiin kansaneläkeindeksistä pysyvästi. 1.1.2015 pienennettiin lapsilisien määriä 8,1 prosentilla.  Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on täällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994 ja indeksisisonnaisuuden lakkauttaminen tulee entisestään heikentämään lapsilisien ostovoimaa.

Myös kotihoidon tuen reaaliarvo on merkittävästi alempi kuin 1990-luvun puolivälissä. Vanhempainpäivärahojen vähimmäistaso on erittäin pieni. Vähimmäispäiväraha on vain 23,73 euroa arkipäivältä. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on vuonna 2015 todennut, että päivärahojen vähimmäistaso ei täytä Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimuksia. Myönteistä on 1.1.2014 toteutettu joustava hoitoraha osa-aikatyötä tekeville alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille. Tosin sen käyttö on varsin vähäistä.

Lasten (0–17-v) pienituloisuusaste (lapsista pienituloisissa kotitalouksissa oli 9,4 prosenttia vuonna 2012, 10,8 prosenttia vuonna 2013, 9,9 prosenttia vuonna 2014 ja 9,4 prosenttia vuonna 2015. Vuonna 2015 pienituloisissa perheissä oli 101 000 lasta. Jos köyhyysmittarina käytetään aiemmin käytössä ollutta tulokäsitettä, johon kuuluu myös laskennallinen asuntotulo, lasten köyhyysaste on suurempi.

Koulutus, vapaa-ajan toiminta ja kulttuuritoiminta

Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat olleet PISA-tutkimuksissa maailman huippuluokkaa, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana oppimistulokset ovat merkittävästi heikentyneet. PISA-tulokset lähtivät selvään laskuun vuonna 2006. Yhä useampi oppilas jää lukutaidossa PISA-asteikon minimitason alapuolelle. Määrä kasvaa koko ajan ja riskiryhmässä ovat erityisesti pojat. Matematiikkaa heikosti osaavien osuus kaksinkertaistui vuodesta 2003 vuoteen 2012. Myös parhaiden osaajien taso heikkeni huomattavasti.

Vanhempien koulutustausta vaikuttaa selvästi lasten oppimistuloksiin kaikissa oppiaineissa.Maahanmuuttajat ovat kantaväestöä selvästi jäljessä lukutaidossa ja matematiikassa. Pohjoismaista tämä ero on suurin Suomessa. Kouluvuosissa laskettuna kantaväestö on maahanmuuttajia edellä 2,5–3 vuoden opintojen verran. Yli puolet ensimmäisen polven maahanmuuttajista on lukutaidossa ja matematiikassa riskiryhmässä.

Koulutukseen kohdistetut leikkaukset saattavat olla taustatekijänä oppimistulosten laskuun. Lasten ja nuorten koulutukseen kohdistetut leikkaukset ovat jatkuneet kuluvalla hallituskaudella. Leikkaukset kohdistuvat tällä hallituskaudella erityisesti ammatilliseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset vähentävät entisestään opetuksen määrää, jota on jo aiemmin vähennetty. Leikkausten takia monen ammatillisen oppilaitoksen toimipisteen ovet sulkeutuvat lopullisesti. Leikkaukset uhkaavat lisätä nuorten jäämistä vaille koulutusta ja sitä kautta syrjäytymistä.

Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut lisäämään opettajien tietoutta eri kulttuureista ja lasten kokemista ongelmista sekä sisällyttämään vähemmistöjen oikeudet opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin. Myönteistä on, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on uusittu ja ihmisoikeuskasvatus sisällytetty niihin. Vihapuhe on lisääntynyt yhteiskunnassa, mikä tekee yhdenvertaisuuskasvatuksen merkityksen yhä tärkeämmäksi.  

Komitea on kehottanut Suomea kannustamaan vanhempia, joiden lapset eivät ole päivähoidossa, ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin. Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuminen on merkittävästi alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Varhaiskasvatuksen leikkaukset, erityisesti varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen ovat heikentäneet lasten mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen.

Komitea on kehottanut Suomea tehostamaan toimiaan kaikkien kiusaamisen ja ahdistelun muotojen torjumiseksi kouluissa. Kyselyiden mukaan koulukiusaaminen on hieman vähentynyt. THL:n toteuttaman Kouluterveyskyselyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista oli koulukiusattuna vähintään kerran viikossa 6 prosenttia vuonna 2015, kun osuus oli 8 prosenttia vuosina 2010/2011. Puuttumattomuus koulukiusaamiseen on sen sijaan edelleen erittäin korkealla tasolla. 65 prosenttia yläkoululaisista vastasi vuonna 2015, ettei kiusaamiseen ole puututtu koulun aikuisten toimesta, kun vuosina 2010/2011 luku oli 70 prosenttia.

MLL nostaa esiin myös koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat, jotka muodostavat merkittävän lapsen oikeuksien toteutumisen ongelman.

Komitea suositellut, että Suomi valmistelee uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, johon kootaan kaikki varhaislapsuutta koskevat säännökset ja jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa. Komitea on myös suositellut, että varhaiskasvatukset kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä henkilöstön määrää ja korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten, että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin. Päivähoitolakia uudistettiin merkittävästi ja lain nimi muutettiin varhaiskasvatuslaiksi vuonna 2015. Tämän jälkeen toimittiin kuitenkin juuri päivänvastoin kuin komitea oli suositellut.Päiväkotien ryhmäkokoja suurennettiin ja varhaiskasvatus-oikeutta rajattiin. Lapsen oikeuksien kannalta leikkaukset olivat merkittävät. Lasten yhdenvertaisuus ja erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten tilanne heikkeni.

Erityiset suojelutoimet

Komitea on suositellut, että Suomi selvittää verkossa tapahtuvan seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ja vahvistaa keinoja selvittää rikoksia ja rankaista rikoksentekijöitä sekä vahvistaa tarvittavat oikeudelliset, hallinnolliset ja poliittiset toimet digitaalisessa mediassa esiintyvän väkivallan torjumiseksi. Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2014 julkaisemassa lapsiuhritutkimuksessa on selvitetty myös lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Tutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on vähentynyt. Myönteistä on myös, että lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (grooming) kirjattiin rikoslakiin vuonna 2011 ja että Suomi vihdoin vuonna 2012 ratifioi lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimista.

Lapsen oikeuksien komitea on antanut useita suosituksia Suomelle turvapaikanhakijalapsista. Suosituksia on noudatettu heikosti. Lisäksi perheenyhdistämisestä on tehty käytännössä mahdotonta, mikä on vastoin lapsen oikeuksien sopimusta.

Komitea on suositellut, että Suomi varmistaa pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitetuille palveleville puhelinlinjoille ja internetissä toimiville tukipalvelulinjoilleMLL ylläpitää kaikille alle 21-vuotaille tarkoitettua Lasten ja nuorten puhelinta, joka on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Palveluun kuuluu puhelimen lisäksi chat ja nettikirjepalvelu.  Palvelu on lapsille ja nuorille maksuton. Lasten ja nuorten yhteydenottoihin vastaavat MLL:n kouluttamat aikuiset vapaaehtoiset, jotka päivystävät ryhmäpäivystysmallilla MLL:n ammattilaisen ohjauksessa. Palvelun rahoitus koostuu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEA:n ja kuntien avustuksista sekä yksityisten ja yritysten lahjoituksista. STEA (aikaisemmin RAY) leikkasi Lasten ja nuorten puhelimen avustusta muutama vuosi sitten (edellyttämällä MLL:lta 10 prosentin omarahoitusosuutta STEA:n hyväksymistä kuluista), minkä seurauksena palvelun henkilöstöresurssia ja päivystysvuoroja jouduttiin supistamaan.  Myös kuntien avustukset ovat laskeneet viime vuosina johtuen niiden tiukasta taloustilanteesta.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifiointi

On myönteistä, että Suomi on lapsen oikeuksien komitean vuonna 2011 antamien suositusten jälkeen ratifioinut muun muassa kaksi lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaista pöytäkirjaa, pöytäkirjan lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta ja pöytäkirjan valitusmenettelystä sekä yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan.  

Seuranta ja tiedon levittäminen

Komitea on suositellut, että Suomen valtio toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen suositusten täytäntöönpanon muun muassa toimittamalla ne laajasti valtion ja kuntien viranomaisille. Komitea on myös suositellut, että valtiovalta levittää komitealle toimittamaansa neljättä määräaikaisraporttia ja kirjallisia vastauksia sekä niihin liittyviä suosituksia laajalti suurelle yleisölle, lapsille ja nuorille, kansalaisjärjestöille ja ammattilaisille ja lapsille lisätäkseen tietoisuutta sopimuksesta sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta. MLL:n pitää tehtyjä toimia riittämättöminä.

 

Helsingissä 29.5.2017

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Milla Kalliomaa
pääsihteeri

Esa Iivonen
johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepolitiikka ja lasten oikeudet